Yhteystiedot Vaajakatu 2
PL 123 33721 TAMPERE Puh 071 878 3900 Avoinna Tarkemmat yhteystiedot | Kuukauden esine -sarjaKuukauden esine -sarjassa esiteltiin Poliisimuseon perusnäyttelyssä esillä olevia esineitä. Sarja ilmestyi helmikuusta 2010 tammikuuhun 2011. Alta löydät kuukauden esineet uusimmasta vanhimpaan:
Tammikuun kuukauden esineenä kannettava radiokäsipuhelin Handie-talkie
Helsingin olympialaiset vuonna 1952 oli suuri haaste poliisille. Jo ennen kisoja varustauduttiin hankkimalla poliisille erilaisia kauko- ja lähiradioliikenteen viestilaitteita. Kisojen katsomovalvonnan ja liikenteenohjauksen helpottamiseksi poliisin käytössä oli muun muassa 30 kappaletta Handie-talkie BC 611-C -radiokäsipuhelimia. Ne oli ostettu Posti- ja telehallitukselta, joka oli puolestaan ostanut ne Yhdysvaltain armeijan ylijäämävarastosta. Poliisin viestiliikenne on aina kiinnostanut myös suurta yleisöä, ja siksi on ollut tärkeää kehittää poliisille salattu viestiverkko. Ensimmäiset salatut verkot saatiin käyttöön 1980-luvulla. Poliisin viestiverkkoja rakennettiin yhteistyössä yksityisten yritysten kanssa, mikä nosti Suomen osaamista viestijärjestelmien kehittäjänä. Nykyään poliisin lähiradiotoiminnan on korvannut eri viranomaisten yhteinen digitaalinen Virve-verkko.
Erävalvonta aloitettiin Suomessa vuonna 1953. Eräpoliisien tehtäviin kuului metsästyksen ja kalastuksen valvonta: kaato- ja kalastusluvat, aseet ja ampumatarvikkeista annetut määräykset sekä koirakuri. Myös luonnon- ja eläinsuojeluun liittyvien määräysten valvonta kuului työhön. Salakaatojen ohella tavallisia juttuja olivat rauhoitettujen eläinten tapot ja etenkin Lapissa rauhoitettujen lintujen munavarkaudet. Eräpoliisit työskentelivät yksin: talvisin maastossa hiihtäen, kesäisin he liikkuivat veneellä tai jalkaisin. Moottorikelkat tulivat poliisille 1960-luvulla ensin Lappiin ja seuraavalla vuosikymmenellä myös muualle. Ajoasuna oli turkislakki ja -haalari, kasvosuojukset, kelkkalasit ja rukkaset. Moottorikelkat ovat kehittyneet vuosien kuluessa "umpilumen kulkijoista" reittejä pitkin kulkeviksi kiitäjiksi. Nopeuksia, rattijuopumuksia ja turvalaitteiden käyttöä valvotaan moottorikelkkareiteillä samoin kuin tieliikenteessä. Erillisistä eräpoliiseista luovuttiin 1980-luvulla. Nykyisin erävalvonnan yhdysmiehiksi nimetyt poliisit tekevät kiinteästi yhteistyötä riistanhoitoyhdistysten metsästyksenvartijoiden kanssa.
Ensimmäiset äänihälytyslaitteet toimivat sähkömekaanisesti. Ne asennettiin ensin autojen konepelleille pystyasentoon ja myöhemmin vaakatasoon. Aluksi äänihälytyslaitteet olivat painavia ja kuluttivat paljon virtaa. Poliisiautoihin piti rakentaa erilliset tukikaaret niitä varten. Kun hälytyslaitteet käynnistyivät, kaikki muut auton laitteet saattoivat lakata toimimasta. Tämä ratkaistiin asentamalla autoihin lisägeneraattoreita. Sähkömekaanisesti toimineet sireenit korvattiin paineilmakompressoreilla ja -torvilla 1960-luvulla. Hälytysvalo näytti punaista kaikkiin suuntiin. Valohälytyslaitteita nimitettiin porkkanaksi, jolla oli ”puupää”-ääni. Punainen hälytysvalo vaihtui siniseksi vuonna 1967. Poliisi-tekstillä varustetut kattokilvet ilmestyivät 1950-luvun lopulla suomalaisten poliisiautojen katoille. Ne olivat Euroopan ensimmäiset kattokilvet. Näkyvyydellä oli erityisesti ennaltaehkäisevä tarkoitus ja ajateltiin, että näkyvä poliisiauto lisäisi turvallisuutta. Liikkuvan poliisin autoissa ensimmäiset kilvet olivat peltisiä eikä niissä ollut valoja. Ne oli kiinnitetty autoon kumikiinnikkeillä ja hihnoilla.
Rikollisten kiinnisaaminen perustui pitkään poliisin hyvään paikallis- ja henkilötuntemukseen. Väestönkasvu, kaupungistuminen ja parantuneet liikenneyhteydet lisäsivät rikollisuutta ja poliisille tuntemattomien rikollisten määrä kasvoi. Tämän vuoksi rikospoliisi ryhtyi keräämään epäiltyjen tunnistamiseksi muun muassa erilaisia tuntomerkkikortistoja. Poliisin kanssa tekemisiin joutuneita kortistoitiin Turussa jo 1800-luvun alussa. Valokuvaamisella on yhä merkittävä rooli poliisin teknisessä tutkinnassa rikos- ja onnettomuuspaikoilla. Kuvan tehtävänä on osoittaa näyttämö, johon rikosilmoituksen, raporttien ja kuulustelukertomusten tapahtumat sijoitetaan. Yleiskuvien lisäksi otetaan kuvia yksityiskohdista. Valokuvat auttavat tapahtumien kulun hahmottamista tutkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyssä. Viime kädessä kuvat toimivat myös varsinaisina todisteina. Nykyisin rikosrekisterit toimivat valtakunnallisissa tietojärjestelmissä. Henkilö identifioidaan valokuvan, sormenjäljen ja DNA-tunnisteen lisäksi muun muassa äänivertailuiden ja hajutunnistuksen avulla.
Suomessa oli 1800-luvulla vähän poliiseja, ja työhön opittiin käytännön kautta. Helsingin ja Turun poliisilaitosten 1890-luvulla perustamat koulutusosastot valmistivat ”kunnollisia ja taitavia” poliisimiehiä. Poliisimuseossa nähtävä pienoismalli esittää keväällä 1919 Helsingin poliisilaitokselta Suomenlinnaan siirtynyttä valtakunnallista poliisikoulua, joka sijaitsi Susisaaren Palmstiernan linnakkeessa. Suomenlinnan Poliisikoulu koulutti sekä miehistöä että päällystöä, mutta miehistökoulutuksen tärkein väylä oli läänien ja Liikkuvan Poliisikomennuskunnan kurssit. Vielä 1960-luvulla oli mahdollista päästä poliisiksi kursseja käymättä. Vuonna 1961 koulutus keskitettiin Espoon Otaniemen uuteen Poliisiopistoon. Miehistökoulutus siirtyi vuonna 1973 Tampereelle Poliisin kurssikeskukseen, josta tuli Poliisikoulu vuonna 1986. Otaniemen Poliisiopistosta tuli Poliisiammattikorkeakoulu vuonna 1998, kun koulutuksen tasoa nostettiin ja tutkimustoiminta käynnistyi. Vuonna 2008 poliisikoulutus siirtyi kokonaan Tampereelle ja Hervannan oppilaitoksesta tuli Poliisiammattikorkeakoulu. Hervannassa sijaitsevassa Poliisimuseossa on nähtävissä Poliisikoulun pienoismallin lisäksi paljon muuta poliisikoulutukseen liittyvää historiallista esineistöä, kuten vanha lukujärjestys, liitutaulu ja oppikirjoja.
Merkittävä osa Suomen poliisin kansainvälisestä toiminnasta liittyy EU-yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa. Tärkeitä kansainvälisiä tehtäviä ovat muun muassa rikostorjunta, liikenneturvallisuus, koulutus- ja tietojärjestelmäyhteistyö sekä virka- ja oikeusaputoiminta. Tunnetuimpia kansainvälisiä operaatioita oli vuonna 2004 Thaimaan tsunamin jälkeinen uhrintunnistus, jonka keskusrikospoliisin uhrintunnistusyksikkö käynnisti suomalaisten uhrien tunnistamiseksi ja kotiin kuljettamiseksi. Operaatioon osallistui noin 50 suomalaista viranomaisasiantuntijaa Thaimaassa ja saman verran kotimaassa. Aluksi arvioitiin, että noin puolet suomalaisuhreista voitaisiin tunnistaa. Lopulta 179 uhria löydettiin ja heistä tunnistettiin 174.
Suomalaiset olivat 1960-luvulla huolissaan liikenneturvallisuudesta, sillä onnettomuuksien määrä kasvoi. Liikkuva poliisi alkoi saada lahjoituksina kansalaisilta autoja ja teknistä välineistöä. Muistetuin on toimittaja Niilo Tarvajärven organisoima keräys, jossa muun muassa myytiin huoltoasemilla hamsteri-tarroja. Tarvajärven kertoman mukaan ajatus keräykseen syntyi, kun hän joutui auto-onnettomuuteen. Tarvajärvi halusi hankkia keräyksen tuotoilla lisää poliisiautoja liikennevalvontaan.
Poliisimuseossa Hervannassa on nähtävillä yksi Tarva-autoista, Volvo 144 S.
Toukokuun Poliisimuseon kuukauden esineenä on liikkuvan poliisin moottoripyörä: Honda CBR 1100XX White Bird. Liikkuvan poliisin käyttämää White Birdiä ylistettiin Tekniikan maailmassa 12 vuotta sitten: “Se ilmestyy äänettömästi taustapeiliin ja parhaassa tapauksessa lehahtaa ohitse. Jos se vilauttaa punaista valoa, on paras pysähtyä – karkuun on turha yrittää, sillä sen huippunopeus on reilusti yli 250 km/h. Kyseessä on liikkuvan poliisin uusi Honda CBR 1100XX ”White Bird” – liikennesäännöistä piittaamattomalle valkoinen tuomiopäivän lintu.” (Alan Bridger, Tekniikan maailma 1998).
Moottoripyörät ovat vetonauloja erilaisissa yleisötilaisuuksissa, joissa kansalaisia ohjataan oikeaan liikennekulttuuriin.
Hektor oli saksanpaimenkoira, ja se oli jo koulutettu poliisikoiraksi tullessaan Suomeen. Hektorin lisäksi Calonius toi maahan pentuja odottavan dobermannin Zilly von Thiringen ja dobermannipennun Benno von Volmethalin. Maan ensimmäinen poliisikoira sai paljon julkisuutta osakseen. Helsingin Sanomat kirjoitti Hektorista ylistäviä lauseita 28.5.1909: ”Mainita sopii, että kahden metrin korkuisen lankkuaidan yli hyppääminen oli Hektorille paljasta leikkiä”. Hektor voitti useita poliisikoirakilpailuja niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hektor eli 12-vuotiaaksi. Se kuoli vanhuuteen vuonna 1919. Hektor täytettiin ja laitettiin esille Helsingin poliisilaitoksen vitriiniin. Nykyisin täytetty koira saattaa kummastuttaa, mutta tuolloin tällä haluttiin kunnioittaa Hektorin muistoa.
Liikenteen ohjaus vaati vinkkamiehiltä nopeaa hahmotuskykyä ja rytmitajua, sillä he ohjasivat liikennettä käsimerkkien avulla. Miehet tekivät 1950-luvulla nelituntisia työvuoroja, jotka ajoittuivat aamu- ja iltakahdeksan välille. Vartiopaikkoja lisättiin ruuhka-aikoina. Syyskuussa 1950 Helsingissä kokeiltiin toista liikenteenohjauksen innovaatiota, joka ei kuitenkaan koskaan yleistynyt. Runeberginkadun ja Mannerheimintien kulmaukseen asennettiin käsikäyttöinen liikenneopastin, jota liikennettä ohjaava konstaapeli käänteli tarpeen mukaan. Vinkkamiehet olivat pidettyjä kaupunkilaisten keskuudessa: ihmiset toivat tutuiksi tulleille konstaapeleille joululahjoja liikenneohjauspönttöjen luo. Vinkkamiehet hävisivät katukuvasta 1970-luvulla liikennevalojen yleistyttyä.
Helsingin poliisilaitoksen apulaispoliisimestari Otto Kosonen ja komisario Niilo Mikkola kehittivät ulkomaisten käsikirjoitusten pohjalta Suomen oloihin soveltuvia nukketeatterinäytelmiä, joita esitettiin kansakoululaisille ja tarhaikäisille lapsille. Asiantuntija-apua miehet saivat ohjaaja Irene Batujewilta, jonka kätten työtä ovat myös Poliisimuseossa esillä olevat veikeät nukkehahmot. Ruotsin poliisi käyttää yhä Kasper-nukkeja liikennevalistuksessaan. Lähde: Keskinen & Silvennoinen, Helsingin poliisilaitoksen historia 1826–2001. Helsinki 2004.  Takaisin | Tulosta sivu
| |
Puhelimet tulivat poliisilaitoksille 1800-luvun lopulla. Poliisin oma radiopuhelinliikenne alkoi 1930-luvulla, ja poliisin kaukoradioverkko aloitti toimintansa sotien jälkeen. Viestilaitteiden kehitys on vaikuttanut suuresti poliisityön kaikkiin osa-alueisiin ja muuttanut työtapoja. Nopea ja oikein perille mennyt viestintä on tärkeää niin hälytystehtävissä, liikenteenvalvonnassa kuin rikostorjunnassakin. 
Poliisimuseon joulukuun kuukauden esineenä on eräpoliisin varusteita 1960-luvulta.
Poliisimuseon marraskuun kuukauden esineinä ovat poliisiauton kattokilvet ja ääni- ja valohälytyslaitteet. Ne tulivat poliisiautoihin 1950-luvun kuluessa. Ensimmäiset vilkut olivat Marshall-lyhtyjä, jotka näyttivät punaista valoa eteenpäin.
Poliisimuseon lokakuun kuukauden esineenä on rikosrekisterin kamera ja valokuvaustuoli 1920-luvulta.
Poliisimuseon syyskuun kuukauden esineenä on pienoismalli Suomenlinnassa sijainneesta Poliisikoulusta. 
Elokuun Poliisimuseon kuukauden esineenä on poliisin kansainvälinen matka-arkku. Ulkomaille työtehtäviin lähtevä poliisi saa mukaansa varustearkun, jonka sisältö riippuu komennuskohteen tehtävistä ja olosuhteista. Siihen pakataan muun muassa työvälineet, virkavaatteet ja mahdollisesti kohdemaassa tarvittavat lääkkeet. 
Heinäkuussa Poliisimuseon kuukauden esineenä on niin kutsuttu Tarva-auto. 
Kansalaiskeräyksen tuotoilla hankittiin 58 niin kutsuttua Tarra-autoa. Autot luovutettiin liikkuvalle poliisille 14.5.1967. Työskentely näillä autoilla ei aina ollut ongelmatonta, sillä sakkoja saadessaan kansalaiset saattoivat närkästyneinä huomauttaa katuvansa lahjoitustaan.
Kesäkuussa Poliisimuseon kuukauden esineenä on poliisin virkapuku vuodelta 1951. Poliisin virkapuku-uudistus tehtiin tuolloin Helsingin kesäolympialaisia silmällä pitäen. Suomalaisen poliisin haluttiin näyttävän modernilta, ja sotilasmallisten univormujen tilalle tulivat avonaiset, herrainkaulukselliset takit. Järjestyskonstaapelit käyttivät saappaita ja pussihousuja. Poliisin kesätakki oli kevyt ja vaalea. Tumma virkalakki suojattiin auringolta valkoisella suojuksella. 
Pyörä painaa peräti 250 kiloa. Sen suunnittelussa ja poliisivarusteiden sijoittelussa on tarkkaan mietitty aerodynamiikkaa. Ohjaamon keskellä on nopeusmittarit ja viestilaitteet. Käsikahvojen lähellä on puolestaan hälytyslaitteiden ja keskinopeusmittarin kytkimet.
Suomen ensimmäinen poliisikoira, Hektor von der Volmeburg, tuotiin Saksasta toukokuussa 1909. Asialla oli Helsingin poliisilaitoksen ratsumestari Henrik Calonius, joka oli saanut määrärahat poliisikoirien hankintaan. 
Vinkkamiehet olivat tuttu näky kaupunkien katukuvassa 1950-luvulla. Nämä liikenteen ohjaajat huolehtivat, että liikenne sujui moitteettomasti erityisesti vilkkaissa risteyksissä. Helsingin poliisilaitokselle oli perustettu jo vuonna 1922 liikenneryhmä, jonka päätyönä oli kaupunkiliikenteen ohjaus.
Nukkehahmot Kasper, Liikennepeikko, Nalle Puh ja liikennepoliisi Vinkka-Ville ihmetyttävät erityisesti Poliisimuseon lapsivieraita. Nämä Kasper-nukeiksi kutsutut hahmot otettiin vuonna 1955 mukaan poliisin liikennevalistustyöhön.
Kuukauden esine
Poliisin RSS syötteet 