Yhteystiedot Vaajakatu 2
PL 123 33721 TAMPERE Puh 071 878 3900 Avoinna Tarkemmat yhteystiedot | Kurkkaa kokoelmiin -sarjaPoliisimuseon www-sivuilla alkaa helmikuussa 2011 ilmestyä uusi Kurkkaa kokoelmiin -sarja, jossa esitellään museon kokoelmaan kuuluvia esineitä. Sarjan esineet eivät välttämättä ole esillä näyttelyissä. Poliisimuseon kokoelmiin kuuluu tällä hetkellä noin 6 000 esinettä, joista 300 on esillä.
Helsingin poliisilaitoksen Kaartin poliisitalon inventoinnissa löytyi kellarin uumenista matkalaukku, johon oli pakattu Venäjän ja Suomen liput sekä Suomen vaakunaleijonalippu. Viimeksi mainittu oli erittäin huonossa kunnossa. Leijonavaakuna on maalattu öljyvärillä kankaalle, ja likainen pohjakangas oli rypistynyt ja haalistunut. Lipun yhteydessä oli pahvilappu teksteineen: ”Leijonalippu vuodelta 1905. Suurlakon viimeisinä päivinä ollut ruotsalaisten toimesta vedettynä poliisikamarin katolle lipputankoon.” Lippu on ollut siis omalta osaltaan mukana 1900-luvun alun poliittisesti kuohuvissa tapahtumissa. Lokakuun lopulla vuonna 1905 levisi Venäjältä Suomeen suurlakko eli yleislakko. Venäjä oli hävinnyt Japanille sodassa, ja tyytymättömyys Venäjän itsevaltaista hallintoa kohtaan kasvoi lakkoliikehdinnäksi. Suomessa eri kansalaisliikkeillä oli lakkoilun aikana omia vaatimuksiaan, mutta yhteisesti paheksuttiin venäläistämistoimia ja vaadittiin niiden lopettamista. Helsingissä myös poliisi liittyi lakkoon. Järjestyksestä alkoivat vastata sekä porvariston että työväestön järjestyskaartit. Lipun mukana olleen lapun perusteella voi olettaa, että porvarillisen järjestyskaartin ruotsinkielinen edustaja on poistanut Venäjän lipun Helsingin poliisilaitoksen katolta ja vetänyt salkoon leijonavaakunalipun. Lakon päätyttyä työväestön kaartit päätettiin lakkauttaa, ja kaupungin maistraatin johdolla poliisilaitos järjestäytyi uudelleen. Suurlakon seurauksena Suomessa toteutettiin eduskuntauudistus. Säätyvaltiopäivistä luovuttiin ja kansalaiset saivat yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden. Kaartin poliisitalon kellarista löytynyt lippu pääsi konservaattorin käsittelyyn ja pelastettiin lisätuhoilta. Voit nähdä tämän ainutlaatuisen leijonavaakunalipun Poliisimuseon Ohranasta Supoon -näyttelyssä, joka on esillä syksyyn 2012 asti. Kaupunkipoliisin käsikirja vuodelta 1908
Poliittisesti levottomana aikana käsikirja antaa ohjeita poliisimiehille. Teoksen tarkastajiin kuului mm. Helsingin poliisilaitoksen poliisimestari K. E. Berg, joka puolusti voimakkaasti suomalaisen poliisin etuja ja vaati parannuksia työoloihin. Käsikirja neuvoo esimerkiksi, miten järjestys ylläpidetään markkinoilla ja yleisissä huvituksissa sekä kuinka valvotaan pyhäpäivän pyhittämistä tai tulitikkujen valmistamista ja myyntiä. Valtion- ja maanpetos sekä nousu hallitsijaa vastaan on käsikirjassa selitetty tarkasti, ja näistä rikoksista ankarin seuraamus oli kuolemanrangaistus. Erikseen painotetaan, ettei "poliisitoimi salli poliisimiehen ottaa osaa minkäänlaisiin poliittisiin mielenosoituksiin". Käsikirja määrittelee hyvän virkamiehen: ”Puolueettomuus, mielenmaltti ja vakavuus on poliisimiehen välttämättömimpiä ominaisuuksia ja niiden tulee johtaa kaikkia hänen toimiaan.” Ehdottomasti vaaditaan ”siivo käytös ja siisti asu”. Tietty etäisyys kansalaisiin oli kuitenkin säilytettävä, sillä ”kaikessa tapauksessa tulee poliisimiehen karttaa tarpeetonta puheliaisuutta, sillä ymmärrettävästi seuraa tästä vastaansanomista ja muita vaikeuksia.” Kansalaisten kunnioitus saavutetaan käsikirjan mukaan ”kohteliaalla puhetavalla ja arvokkaalla käytöksellä kuin persoonallisella auliudella auttaa lapsia, naisia, vaivaisia ja loukkaantuneita henkilöitä”. Monet vuoden 1908 käsikirjan ohjeista esiintyvät nykyaikaistetussa muodossa Poliisin eettisessä valassa, jonka poliisin perustutkinnon suorittaneet antavat. Lisätietoa eettisestä valasta poliisin www-sivuilla.
Suomessa pidätettiin sotien aikana hieman yli 700 desanttia. Heillä oli aseistuksenaan pistooli tai konepistooli, tuholaistoimintaa varten räjähteitä ja viestiyhteyksiä varten radio. He liikkuivat tavallisesti kolmen ryhmissä kahden urkkiessa ja yhden hoitaessa yhteyksiä tukikohtaan. Radistien suojelemiseksi heillä oli lupa taistella vain pakottavissa tilanteissa. Desanttien kohtalo oli yleensä julma, sillä suurin osa pidätettiin heti maahan laskeutumisen jälkeen. Mikäli desantti ei pidätettäessä esiintynyt armeijansa asepuvuissa tai tunnuksissa, tuomio oli yleensä kuolema. Radiolaitteet otettiin sotasaaliiksi, jos niitä ei ehditty tuhota ennen sitä. Arvellaan, että Suomeen saatiin sodan aikana noin 60 Severi-asemaa. Sever-radiolähetin on nähtävissä Poliisimuseon Ohranasta Supoon -näyttelyssä, joka avautuu maaliskuussa 2011. Perusnäyttelyssä on myös esillä vanhaa filmimateriaalia, jossa näytetään desantin pidätys.  Takaisin | Tulosta sivu
| |
Poliisin historiaa ja perinteitä säilytetään ja esitellään Poliisimuseon lisäksi poliisiyksiköiden omissa perinnehuoneissa. Poliisimuseo auttaa kartoittamaan poliisilaitosten esineistöä, ja inventoinneissa tulee joskus vastaan todellisia harvinaisuuksia.
Teos Suomen kaupunkien poliisien käsi- ja oppikirja (pääasiallisesti Helsingin poliisia varten) ilmestyi vuonna 1908. Elettiin Venäjän yhtenäistämispolitiikan eli sortokauden aikaa, ja venäläistämistoimet koskettivat myös poliisia. 
Eräs toisen maailmansodan kuuluisimmista kaukopartioradioista oli venäläinen SEVER. Sitä käyttivät pääasiallisesti laskuvarjodesantit, joita koulutettiin Neuvostoliitossa erilaisiin tiedustelu- ja hävitystehtäviin tai poliittisiin kiihotustehtäviin. Desantit olivat kirjavaa joukkoa: osa oli vahvasti aatteellisia kommunisteja, osa taas seikkailijoita. Joukossa oli myös hyvin koulutettuja ammattisotilaita, jotka hallitsivat sodan keinot laidasta laitaan.
Kuukauden esine
Poliisin RSS syötteet 